MATKARAPORTTI – Ympäristöämme suojelevat nuoret -hankkeen seurantamatka 10.-22.6.2011

  • Kirjoittanut Oulu-Matagalpa
  • 29/07/2011
  • Kommentit pois päältä artikkelissa MATKARAPORTTI – Ympäristöämme suojelevat nuoret -hankkeen seurantamatka 10.-22.6.2011

Kati Ylinampa (varapuheenjohtaja ja hankevastaava) ja Matleena Virkkunen (hankevastaava), Oulu-Matagalpa-ystävyysseura ry.

Seurantamatka toteutettiin hankkeen ensimmäisen toimintavuoden aikana. Tavoitteena oli vahvistaa hankeen toteutusaikataulu ja evaluaatiosuunnitelma sekä päivittää hankkeen tavoitteet ensimmäisten toimintakuukausien aikana kerätyn tiedon valossa. Lisäksi pyrkimyksenä oli varmistaa hankkeessa käytettävän opetusmateriaalin toimivuus ja laatu sekä tavata hankkeen keskeiset toimijat.

Hankematkan aikana haluttiin myös tavata Oulu-Matagalpa-ystävyysseuran tukeman Las Hormiguitas -lastenkeskuksen henkilökuntaa ja lapsia sekä keskustella lastenkeskuksessa toteutettavasta kummihankkeesta. Lisäksi tavoitteena oli tavata ja arvioida suomalaisen ETVO-vapaaehtoisen Johanna Harjunpään työtä Movimiento Comunal Nicaragüensessa (MCN). Johannan vapaaehtoisaika kestää helmikuusta heinäkuun 2011 loppuun.

Kuva 1. Movimiento Comunalin toimisto Matagalpassa.

10.6.

Tälle päivälle suunniteltu kokous Centro Humboldtin kanssa Managuassa peruuntui, kokous siirrettiin matkan loppupuolelle. Myös Kepan Managuan toimiston johtajan Lotta Valtosen kanssa sovittu tapaaminen peruuntui sairastapauksen vuoksi.

Näiden tapaamisten sijaan Kati tapasi Kepan Managuan toimiston hankeneuvojan Carla Bushin, joka on osallistunut niin nykyisen kuin aiempienkin hankkeiden suunnitteluun ja seurantaan. Lisäksi tapaamiseen osallistui Suomen Kepan työntekijä Marjukka Mankila, joka oli työmatkalla Nicaraguassa. Päivitimme TAP-suunnitelmaa Carlan ja Marjukan kanssa ja sovimme, että Carla osallistuu hankkeen seurantaan. Marjukka oli tavannut MCN:n jo saman viikon keskiviikkona Matagalpassa ja silloin hän oli kertonut MCN:lle Ulkoministeriön linjauksista sekä tulevista uudistuksista kansalaisjärjestöjen hanketyötä koskien. Carla kertoi näkemyksensä etvo-vapaaehtoisten merkityksestä hankkeen seurannassa ja painotti sen olevan merkittävä apu hankekoordinaattori Janett Castillolle. Puhuimme siitä, että loppuvuonna ei ole vapaaehtoista, joten seurantaan pitää luoda toimiva järjestelmä, jolla saadaan kerättyä tarvittava informaatio monitoroinnin toteuttamiseksi.

Managuassa Kati tapasi myös Kepaan tutustumassa olleet suomalaiset opiskelijat Maija Taljan ja Tuuli Vainikkalan. He osallistuvat kolme kuukautta kestävän harjoittelunsa aikana hankkeemme toimintoihin ja vastaava taimitarhojen seurannasta. Keskustelimme lyhyesti heidän kokemuksistaan harjoittelusta ja taimitarhoista. Maija Talja esitti ajatuksen jäädä tekemään opinnäytetyötään Matagalpaan harjoittelun päätyttyä, jos siihen löytyisi sopiva aihe.

Kuva 2. Tuuli, Maija, Kati, Janett Castillo ja ETVO-Johanna Matagalpassa.

 11.6.

Vapaapäivä. Matleena saapui Managuaan illalla.

12.6.

Saapuminen Matagalpaan. Tapasimme ETVO Johanna Harjunpään lounaan merkeissä ja keskustelimme yleisesti hankkeesta ja Johannan kokemuksista.

13.6.

Työkokouksessa Movimiento Comunal Nigaragüensen (MCN) hankkeesta vastaavan projektikoordinaattori Janett Castillon kanssa käytiin läpi hankkeen etenemistä ja ongelmakohtia sekä selvennettiin asioita, jotka olivat jääneet epäselviksi sähköpostikommunikaatiossa. Yleisesti hanke näyttää edenneen suunnitelmia mukaan, mutta hankkeeseen osallistuvien koulujen osittainen vaihtuminen muuttaa joitakin hankkeen tavoitteita. Vaikka suunnitteluvaiheessa koulut oli jo kertaalleen esivalittu ja varmistettu niiden sopivuus hankkeen toimintoihin, paikallinen opetusministeriö halusi vaihtaa osan kouluista.

Ilmeisestikin ministeriö painotti valinnassa koulujen roskatilannetta taimitarhojen edelle. Tästä syystä taimitarhatoimintoja ei voida toteuttaa kaikissa hankkeeseen osallistuvissa kuudessa koulussa, vaan hankkeen ensimmäisenä toimintavuotena vain kahdessa (Napoleon Baldelomar ja Carlos Fonseca).

Tässä vaiheessa taimitarhat on perustettu kahteen kouluun. Keskustelimme mahdollisuudesta ottaa tulevana vuonna mukaan kolmas koulu (Ruben Dario), jonka osallistuminen hankkeeseen on kuitenkin ollut heikkoa ja siksi jatko epävarmaa. Yksi kouluista (El Tambor) voisi olla kiinnostunut taimitarhasta, mutta koulun alueella ei ole vettä kasvien kasteluun. Keskustelimme mahdollisuudesta, että hanke rahoittaisi 100–150 dollarin hintaisen vesiputken koululle.

Kuva 3. Hankekoordinaattori Janett Castillo.

Tähän asti toteutetut toiminnot:

Neljä kokousta koulujen johtajien kanssa. Vaikuttaa siltä, että johtajien osallistumisessa on parannettavaa. Yhtenä ongelmana on, että koulujen johtajat vaihtuvat tiuhaan ja jatkuvuutta on sillä tasolla vaikea varmistaa.

Alkudiagnoosit kaikissa hankkeen kouluissa rehtoreiden ja opettajien haastattelujen sekä havaintojen pohjalta (päävastuussa haastatteluista ja diagnoosien kirjoittamisesta oli ETVO Johanna Harjunpää).

Piirustuskilpailu toteutettiin kaikissa hankkeen kuudessa koulussa. Kilpailuun osallistui kaikkiaan 300 lasta 5. ja 6. luokilta Osallistuneista lapsista valittiin 50 työtä loppukilpailuun. Seuran edustaja Kati Ylinampa osallistuu loppukilpailun tuomarointiin.

Kuva 4. Piirustuskilpailun tuotoksia.

 Tähän asti toteutetut toiminnot (jatkuu):

Opettajille tarkoitetun koulutusmateriaalin tekeminen on loppusuoralla. Materiaali tehtiin yhteistyössä Centro Humboltin sekä opetusministeriön kanssa. (Opetusministeriöstä osallistui Julio Altamirano.) Kesäkuun aikana pyydetään sekä ministeriöiden että koulujen kommentit materiaalista. Materiaaliin sisällytetään seuran uusi logo. Materiaaliin sisällytettäneen myös ministeriöiden logot, mikä voisi auttaa institutionalisointitavoitteen toteutumisessa.

Taimitarhojen hoitokoulutus on annettu kahdessa hankkeen koulussa yhteistyössä ympäristöministeriön asiantuntijoiden kanssa (Jairo Urbina ja Boanerges Ruiz). Kummastakin koulusta osallistui 20 oppilasta. Ainoastaan toisessa koulussa myös opettajien edustaja osallistui. Taimitarhat on perustettu kahteen kouluun, oppilaat etsivät lähiympäristöstä sekä kotiensa pihoilta istutettavat siemenet.

Harjoitteluaan tekevät suomalaiset amk-opiskelijat ovat seuranneet taimitarhojen kasvua. Kouluihin annettiin kuhunkin 3000 taimipussia, mutta kesäkuun laskennassa elossa oli yhteensä alle 2200 tainta. Osa siemenistä ei ollut itänyt ja osa kasveista kärsi tuholaisista. Tällä hetkellä istutusvalmiina on noin 100 tainta. On selvää, että koulut kaipaavat lisäopastusta taimien hoidossa. Tätä tehtävää suunniteltiin alustavasti suomalaisille opiskelijoille.

Kuva 5. Taimitarha Napoleon Baldelomar -koulussa.

 On edelleen hieman epäselvää, järjestetäänkö ympäristökurssi 5. vai 6. luokan oppilaille vai molemmille. Päätös riippuu osittain oppilasmääristä eri kouluissa (materiaalin kopiointikuluihin on varattu rajallinen määrä resursseja), osittain keskusteluista ministeriön kanssa. Sovimme, että tilanteen selvittyä Janett kokoaa kurssisuunnitelman, josta selviää kunkin koulun osallistuvat luokka-asteet sekä oppilasmäärät kunakin vuonna. Suunnitelman avulla pyritään myös varmistamaan, että luokalta toiselle siirtyvät oppilaat eivät käy samaa kurssia kahteen kertaan.

Tällä hetkellä arvio on, että projektiin osallistuu 30 luokka-astetta ja 30 opettajaa koulutetaan todennäköisesti heinäkuun aikana. (Kaikkiaan kuuden koulun 5. ja 6. luokan oppilaita on nyt 826. Tässä laskelmassa ei ole mukana ”tercer ciclo” -nimistä apuluokkaa, jolla vanhemmat luokalleen useasti jääneet oppilaat päättävät sekä 5. että 6. luokan opinnot. Näitä apuluokkia on kaikissa hankkeeseen osallistuvissa kouluissa.

Alkuperäinen tavoite oppilasmäärälle oli 230 nuorta vuosittain.) Painotimme hankkeen jatkuvuuden tärkeyttä (leviäminen muihin kouluihin jne.), jotta se otetaan huomioon jo toteutuksen alkuvaiheessa. Yksi auki oleva kysymys on, kuka kouluttaa mahdollisten uusien koulujen opettajat hankkeen päätyttyä. Tällä hetkellä todennäköisimpänä ratkaisuna pidetään ympäristö- ja opetusministeriöiden asiantuntijoita, jotka voisivat myös osallistua opettajille järjestettävään koulutukseen. Heidän osallistumisensa ei Janettin mielestä kuitenkaan ole pakollista, koska he voivat materiaaliin tutustuttuaan toteuttaa koulutuksia itsenäisestikin. Janett painotti kouluihin tuotettavan opetusmateriaalin merkitystä, sen puute on tällä hetkellä suurin este laadukkaan ympäristöopetuksen antamiselle.

Kuva 6.

 Iltapäivällä vierailimme sekä opetusministeriössä (kunnallinen taso) että kunnallisessa ympäristövirastossa. Opetusministeriössä tapasimme ministeriön johtajan Guillermo Castron sekä opettajille tarkoitetun hankkeen koulutusmateriaalin suunnitelleen virkamiehen, Julio Altamiranon. Tapaaminen oli lähinnä muodollinen. Mainitsimme siitä, että hankkeen jatkuvuuden turvaaminen opetusministeriön tuella on meille tärkeää, lisäksi luovutimme johtajalle pienen Suomi-tuliaisen. Ympäristöviraston tapaamisessa olivat läsnä viraston johtaja Emilio Salazar, sekä ympäristökasvatuksesta vastaava virkamies Jairo Urbina.

Ympäristöviraston yhtenä tehtävänä on koordinoida ympäristöön liittyviä hankkeita Matagalpan läänin alueella. Virastolla on paljon hankkeita, joilla on ulkomaalaisia rahoittajia. Johtaja kertoi meille Matagalpan nykyisestä kaatopaikkatilanteesta: nykyinen kaatopaikka aiotaan sulkea jo tämän vuoden puolella. EU-tuella suunniteltu uusi kaatopaikka sisältäisi lajitellun jätteen käsittelymahdollisuuden. Kovin konkreettisia suunnitelmia tai aikatauluja uudelle kaatopaikalle ei vielä näytä olevan, mutta sen toteutuminen tukisi hankkeen tavoitteita.

Kuva 7. Opetusministeriössä Kati, Matleena, Guillermo Castro, Janett sekä Julio Altamirano.

Ympäristövirasto on myös kouluttanut 30 paikallista opettajaa ilmeisestikin hyvin samalla ajatuksella kuin meidän hankkeemme, mutta ilman lisämateriaaleja kouluihin. Mainitsimme mahdollisuudesta välttää päällekkäistä työtä ja sisällyttää hankkeen tuottamat materiaalit osaksi viraston tekemiä koulutuksia. Myös viraston johtaja mainitsi kiinnostuksensa kaiken käytettävän opetusmateriaalin yhtenäistämiseen. Mikäli tämä toteutuu, se vahvistaisi hankkeen kestävyyttä ja mahdollisuuksia laajeta useimpiin kouluihin. Hankkeen materiaaleilla voisi olla suuri merkitys myös viraston virallisessa ympäristökasvatuksessa. Kysyimme myös hankkeen aikana istutettavien puiden kohtalosta, sillä puut tullaan istuttamaan paitsi koulujen alueille, myös muille julkisille alueille. Sovimme, että muiden kuin koulujen istutuspaikat valitaan yhdessä viraston kanssa, jotta voidaan varmistaa alueiden vartiointi. Lisäksi johtaja kertoi viraston omista istutuskokemuksista: yhdellä alueella puuntaimet nimettiin vastasyntyneiden lasten mukaan, jolloin yhteisön toivotaan osallistuvan myös puiden hoitoon.

Kuva 8. Roska-astiat ympäristöviraston edessä. Lajitteluun ohjaavista kylteistä huolimatta jätteet ovat sekaisin roskakoreissa.

14.6.

Vierailimme Napoleon Baldelomar -koulussa. Tutustuimme kouluun perustettuun taimitarhaan, keskustelimme oppilaiden ja opettajien kanssa. Vaikuttaa siltä, että oppilaat osallistuvat hyvin hajanaisesti hankkeen eri toimintoihin, eikä ole yhtä selkeää ryhmää, joka osallistuisi kaikkiin toimintoihin (taimitarhakoulutus, siementen kerääminen, taimitarhassa työskentely, piirustuskilpailu, ”brigadas ecologicas”).

Oppilaat vaikuttavat innostuneilta ja motivoituneilta sekä kiinnostuneilta ympäristöteemoista. Tässä koulussa on pyritty osalistamaan jollakin tavalla koko koulu. Opettajien tapaamiseen saapui opettajia eri luokka-asteilta, ei siis vain koulutukseen osallistuvia. Kaikki vaikuttivat olevan hyvin kiinnostuneita ympäristöopetuksen parantamisesta ja mainitsivat keskeisiksi haasteiksi sopivan ympäristöopetusmateriaalin puutteen.

Toinen ongelma koulussa oli roskien käsittely, koulussa ei ole yhtäkään roska-astiaa, vaan roskat kerätään pusseihin ja säkkeihin. Opettajat vaikuttivat hyvin motivoituneilta ja innostuneilta osallistumaan hankkeen toimintoihin ja koulutukseen. Tapaamamme vararehtori ei sen sijaan tuntenut kovin hyvin hankkeen tavoitteita. Koulun ”brigada ecologicassa” on mukana vain neljä oppilasta, joista yksi tuli paikalle. Brigadan toiminta ei vaikuta kovin aktiiviselta. Hankkeessa ei ole vielä aloitettu siihen liittyviä toimia.

Kuva 9. Osa Napoleon Baldelomarin koulun oppilaista opiskeli ulkona, koska koulussa oli käynnissä remontti.

Iltapäivällä vierailimme ympäristöviraston virkamiehen Jairo Urbinan kanssa kunnan taimitarhalla, joka sijaitsee hieman Matagalpan kaupungin ulkopuolella. Ensimmäisellä yrityksellä emme päässeet taimitarhalle asti, sillä kaupungin ainoa ja virallinen kaatopaikka oli vallannut tien. Yllätys oli siinä mielessä hyödyllinen, että näimme kaatopaikan ja jätteiden käsittelyn todellisen tilan: täydellisen sekasortoiselle kaatopaikalle oli kipattu jätteitä hallitsemattomasti, paikalla oli useita perheitä eläintensä kanssa etsimässä hyödynnettäviä jätteitä tai ruokaa. Vierailu taimitarhalla sujui lopulta hyvin.

Kuva 10. Kunnan kaatopaikalla.

Päivän lopuksi ETVO Johanna Harjunpää esitteli meille kouluissa tehtyjen alkudiagnoosien tulosten yhteenvedon. Lisäksi keskustelimme Johannan tekemästä hankkeen sidosryhmäanalyysistä ja ehdotimme siihen lisäkysymyksiä.

15.6.

Aamulla kokoustimme kahden suomalaisen amk-opiskelijan sekä ETVO Johanna Harjunpään kanssa opiskelijoiden työstä hankkeessa sekä MCN:llä. Kertasimme heidän työtään ja suunnittelimme mahdollisia työtehtäviä jäljellä olevalle ajalle. Toinen opiskelijoista olisi kiinnostunut tekemään opinnäytetyönsä hankkeen taimitarhojen arvioinnista. Keskustelemme tästä mahdollisuudesta MCN:n kanssa. Opiskelijat olivat MCN:n pyynnöstä pitäneet Suomi-esitelmiä useissa hankkeen kouluissa. Vaikuttaa siltä, että esitelmät olivat menestyksekkäistä ja kiinnostivat sekä motivoivat lapsia.

Kati Ylinampa osallistui seuran edustajana piirustuskilpailun finalistien arviointiin ja voittajien valintaan. Osallistuimme myös palkintoseremoniaan, jossa Kati lausui seremonian loppusanat. Kerroimme ”yllätyspalkinnosta” eli päätöksestä julkaista joitakin piirustuksia kortteina Suomessa. Piirustuskilpailun finaali sai julkisuutta radio- ja TV-uutisissa.

Kuva 11. Napoleon Baldelomar -koulun viidennen luokan oppilaita

16.6.

Vierailimme Carlos Fonseca -koulussa. Keskustelimme vararehtorin sekä useiden lasten kanssa ja tutustuimme koululle perustettuun taimitarhaan. Vararehtori vaikutti hyvin motivoituneelta, hän painotti käytännön toimien tärkeyttä ympäristökoulutuksen kehittämisessä sekä jäteastioiden tarvetta koulussaan. Koulussa on tekeillä kaupungin ja keskushallinnon rahoittamia rakennusten ja piha-alueen parantamishankkeita ja vararehtori kertoi muistakin parannusideoista tulevaisuutta varten. Koulu näytti saaneen dynaamisen ja kehityksestä innostuneen vararehtorin.

Taimitarha näytti toimivan hyvin, koulun alueella on paljon tilaa istuttaa lisää puita. Kuten edelliselläkin kouluvierailulla, myös tällä kertaa huomasimme, että hyvin hajanainen joukko lapsia oli osallistunut hankkeen eri toimintoihin. Tapasimme vierailun aikana useita ”brigadas ecologicas” -toimintaan osallistuneita opiskelijoita, he olivat myös osallistuneet hankkeeseen muita oppilaita aktiivisemmin. Koululla on aikaisempaa kokemusta metsityksestä sekä kierrätysmateriaalin hyödyntämisessä kuvataiteissa.

Kuva 12. Koulun oppilaiden tekemä kyltti: ”Kun viimeinen puu on kaadettu, kun viimeinen joki on kuivunut eikä enää ole kaloja syötäväksi, niin silloin huomaat, ettei rahaa voi syödä.”

Pidimme Janettin ja Johannan kanssa päivityskokouksen, jossa keskustelimme esille tulleista kysymyksistä ja ehdotuksista. Sovimme, että istutus aloitetaan koulujen piha-alueilla jo tässä kuussa (pyritään muistamaan kansainvälistä puupäivää, jota ainakin Nicaraguassa vietetään 21.6.).

Varsinaiset metsityskuukaudet ovat heinä- ja elokuu, jotta tämän vuoden istutukset saadaan tehtyä ja taimet ehtivät kasvaa ennen kuin kuiva kausi taas alkaa. Vaikuttaa siltä että yhdellä hankkeeseen valituista kouluista (Ruben Dario) on motivaatio ja tilaongelmia. Sovimme, että koulun motivaatio arvioidaan uudelleen seuraavassa rehtorien kokouksessa, ja jos tarpeen tilalle etsitään uusi koulu.

Keskustelimme myös hankkeen budjetista. Vaikuttaa siltä, että tavoitteita tarkistettaessa on syytä tehdä pieniä muutoksia myös budjettiin. Sovimme, että Janett ja Johanna lähettävät meille ehdotuksensa budjettimuutoksista, ja seura puolestaan informoi Ulkoministeriötä ja esittää tarvittavat muutosehdotukset.

Keskustelimme myös mahdollisuudesta suorittaa taimitarhojen arviointi suomalaisen opiskelijan opinnäytetyönä ja totesimme, että on tarpeen selvittää Kepan (välittävä järjestö) kanssa vastuukysymykset.

Iltapäivällä vierailimme El Tambor -koulussa, joka sijaitsee kukkulan huipulla köyhällä asuinalueella. Tapasimme koulun rehtorin, mutta meillä ei oppituntien vuoksi ollut mahdollisuutta keskustella oppilaiden kanssa. Tähän kouluun ei tilanpuutteen sekä infrastruktuuriongelmien (ei vettä eikä sähköä) vuoksi voida perustaa taimitarhaa. Koulu on kuitenkin halukas osallistumaan metsitykseen sekä koulun alueella että muualla Matagalpassa. Metsityksellä olisi suuri merkitys tällä alueella, sillä koulu ja kaupunginosa sijaitsevat puuttomaksi hakatulla vuorenrinteellä.

Kuva 13. Oppilaita leikkimässä El Tambor -koulun pihalla.

Rehtori vaikutti motivoituneelta ja mainitsi projektin tärkeimmäksi tehtäväksi opettajien kouluttamisen ympäristöasioista. Toinen tärkeä asia koululle on roskien käsittely ja kierrätys. Tällä hetkellä koulussa ei ole roska-astioita, eikä kaupungin roska-auto käy tässä kaupunginosassa säännöllisesti. Koulussa tuotettavat roskat on kuljetettava tien varteen parin sadan metrin päähän. Oppilaat osallistuvat roskien kantamiseen alas kukkulalta. Kaupunginosan asukkaat heittävät jätteensä joutomaalle sekä joskus myös koulun alueelle.

Keskustelimme myös alustavasti mahdollisuudesta avustaa vesiputken vetämisessä koulun pihalle. Ilman vesiputkea istutustoimet (metsitys) koulun alueella eivät käytännössä ole mahdollisia; vesijohto tarjoaisi myös juomakelpoista vettä koulun oppilaille. Rehtori myös mainitsi veden puutteen suurimmaksi ongelmaksi koulussa. Koulun ”brigadas ecológicas” on osallistunut koulun ja sitä ympäröivän asuinalueen siivoamiseen, puuttunut roskaamiseen sekä pitänyt kasvatuskeskusteluja nuoremmille oppilaille ympäristöstä.

Kuva 14. ETVO Johanna, opiskelijaharjoittelijat Maija ja Tuuli sekä hankevastaava Matleena kiipeämässä El Tamboriin. Taustalla Matagalpan kaupunki.

17.6.

Vierailu Juan XXIII -kouluun. Tapasimme koulun rehtorin ja vararehtorin. Keskustelimme puiden istutuksen haasteista koulussa sekä ympäristöopetuksen tämän hetkisestä tilasta. Koulun alueelle on vaikeaa istuttaa puita tilanpuutteen vuoksi, mutta pieni alue koulun aidan ulkopuolella kuuluu kuitenkin koululle, joten sinne istutus olisi mahdollista.

Ongelmana on kaupunginosan ihmisten käytös: puuntaimet joko poltetaan ja tallotaan tai varastetaan. Istutetut alueet pitäisikin aidata. Janett pyrkii viemään asiaa eteenpäin kunnanhallituksen kanssa. Koulussa toimii kaksi ”brigadas ecologicas” -ryhmää (yhteensä 22 oppilasta), jotka lähinnä keräävät roskia koulun ja sen lähiympäristön alueelta. Oppitunneilla on puhuttu jätteiden lajittelusta, siihen on myös olemassa jotakin opetusmateriaalia, ja jäteteema tuntuu olevan rehtorille tärkeä.

Muuhun ympäristöopetukseen koululla ei rehtorin mukaan ole materiaalia. Rehtori kertoi, että oppilaiden vanhemmat osallistuvat aktiivisesti roskienkeräystalkoisiin, heitä voisi yrittää osalistaa myös taimien istutuksessa.

Keskustelussa heräsi ajatus kilpailuttaa hankkeen kouluja puiden suojelussa: se koulu, jonka taimista suurin osa on edelleen elossa tietyn ajanjakson kuluttua, olisi kilpailun voittaja. Oppilaat voisivat myös kiertää kaupunginosissaan kertomassa taimien suojelusta. Tämän koulun ympäristön asukkaiden välinpitämättömyys koulun siisteydestä näkyy roskaamisena ja mm. pesuvesien kaatamisena koulun alueelle.

Kuva 15. Kysymys kolmasluokkalaisille: ”Kuka haluaa osallistua puiden istuttamiseen?”

Iltapäivällä vierailimme Familias Especiales -järjestön toimintakeskuksessa Matagalpassa. Järjestö työllistää vammaisia nuoria ja aikuisia valmistamalla erilaisia tuotteita lajitellusta muovista ja paperista. Keskuksesta myös myydään lajiteltua paperia Managuassa toimivalle yritykselle.

Yhteistyömahdollisuuksia hankkeen kanssa on useita. Järjestö on kehittänyt pienen kompostin, joka soveltuu lasten käyttöön eli komposteja voisi hankkia hankkeen kouluille. Lisäksi järjestö on suunnitellut muovipulloista tehtävän jätteidenkeräysastian, jollaisia oppilaat voisivat tehdä käytännön harjoituksena. Sovimme myös yrittävämme järjestää kouluvierailuja keskukseen. Keskuksessa lapset voisivat työskennellä yhdessä vammaisten työntekijöiden kanssa paperinlajittelupisteessä.

Iltapäivällä pidimme myös työkokouksen kummihanketta pyörittävän Las Hormiguitas -lastenkeskuksen työntekijöiden kanssa. Kokouksessa käytiin läpi kummilasten tilannetta ja keskusteltiin kummihankkeen ajankohtaisista kysymyksistä. Illalla keskustelimme vielä ETVO- vapaaehtoisen kanssa ympäristökasvatushankkeen kehitystarpeista.

Kuva 16. Las Hormiguitasin työntekijät: psykologi Lisseth, kerhon vetäjä Alexis, toiminnanjohtaja Isabel ja opettaja Sandra.

18.6.

Aamulla vierailimme Las Hormiguitasissa tapaamassa keskuksen lapsia ja nuoria sekä heidän vanhempiaan. Erityisesti vanhempia oli tullut paikalle runsaasti. Lapset esittivät erilaisia ohjelmanumeroita, lisäksi käytiin läpi luokalleen jäämässä olevat lapset ja nuoret ja yritettiin motivoida vanhempia osallistumaan sekä keskuksen toimintaan että tukemaan kotoa käsin lastensa koulutusta. Juhlan järjestelyistä oli vastuussa keskuksen nuorista koostuva johtokunta. Oli hienoa todeta keskuksessa useita vuosia käyneiden nuorten osallistuvan nuorempien lasten tukemiseen.

Iltapäivällä matkustimme Masayaan.

19.6.

Masayassa hankimme seuralle varainkeruuta varten paikallisia käsitöitä, iltapäivällä matkustimme takaisin Matagalpaan. Illallistimme suomalaisten opiskelijoiden kanssa ja keskustelimme heidän kokemuksistaan sekä toisen opiskelijan mahdollisesta jatkosta Matagalpassa opinnäytetyön tekemisen merkeissä.

Kuva 17. Kierrätyspaperista valmistettuja koreja Masayassa.

20.6.

Aamulla meillä oli sovittu vierailu María Cerna Vega -koulussa, mutta koulun rehtori ei tullut paikalle. Keskustelimme lyhyesti koulun vararehtorin kanssa ja vierailimme myös koulun 5. luokassa. Oppilaat näyttivät tuntevan ympäristöteemat ainakin päällisin puolin, lisäksi 30:sta paikalla olleesta oppilaasta noin 15 ilmoitti osallistuneensa ”brigadas ecologicas” -toimintaan. Brigadaan osallistuneet kertoivat keränneensä roskia koulun alueella sekä valistaneensa opiskelutovereitaan roskaamisesta. Lisäksi he olivat istuttaneet koulun alueelle kasveja. Koulun piha-alue on hyvin pieni ja suurimmaksi osaksi asfalttia. Puille ja pensaille on varattu pieniä kaistaleita. Käytännössä useampien puiden istuttaminen koulun pihalle on miltei mahdotonta, mutta oppilaat voivat osallistua istutuksiin muualla. Myöskään taimitarhaa ei näin ollen voi tähän kouluun perustaa. Noin tunnin odottelun jälkeen lähdimme koulusta tapaamatta rehtoria.

Kuva 18. María Cerna Vega -koulun piha.

Iltapäivällä osallistuimme hankkeeseen osallistuvien koulujen rehtorien kuukausittaiseen kokoukseen. Paikalle tulivat rehtorit kaikista hankekouluista sekä opetusministeriön edustaja Julio Altamirano. Kokoukseen osallistui myös KEPAn Carla Bush.

Rehtorit arvioivat piirustuskilpailun onnistumista ja olivat samaa mieltä siitä, että toiminto oli onnistunut. Heidän toivomuksenaan oli laajentaa kilpailua myös muiden luokkien oppilaille. Rehtoreiden kanssa käytiin läpi ensimmäisen vaiheen metsitystä, jossa puita istutettaisiin kaikkien koulujen alueelle tai koulujen lähistölle 27. kesäkuuta ja 8. heinäkuuta välisenä aikana. Lisäksi sovittiin, että 5. ja 6. luokkien opettajat, joita on kouluissa yhteensä 33, koulutettaisiin neljän eri koulutuskerran aikana heinä- ja elokuussa.

Opettajat sisällyttävät materiaalin tunneilleen elo-, syys- ja lokakuun aikana. Ympäristökasvatus liitetään osaksi luonnontieteiden opetusta sekä paikallisiin oppiaineisiin, joiden nimet ovat ”Orientación técnica vocacional” ja ”Convivencia”. Kokouksen lopuksi osanottajat arvioivat opettajille suunnatun koulutusmateriaalin ensimmäisen version ja olivat siihen varsin tyytyväisiä. Rehtorien kokouksen jälkeen keskustelimme Carlan, Johannan ja Janettin kanssa mahdollisuudesta suorittaa taimitarhojen ja metsityksen osittainen evaluaatio suomalaisen opiskelijan opinnäytetyönä. Kävimme myös läpi hankkeen evaluaatiosuunnitelmaa, jatkamme työtä sen parissa myös myöhemmin sähköpostitse. Sovimme, että seura avustaa etenkin fokusryhmähaastatteluiden suunnittelussa.

21.6.

Vierailu Sor María Romero -kaupunginosassa. Vierailulle osallistui myös KEPAn Carla Bush. Tapasimme MCN:n paikallisen promoottorin Aracely Riveran, sekä ”brigadas ecologicas” -ryhmän nuoria. Ryhmän muodostamista varten on kerätty 30 nimen lista, mutta nuoret eivät vielä ole aloittaneet mitään toimintoja. Sovimme, että metsitys aloitetaan nuorten kanssa heinäkuun alussa. Nuorten tehtäväksi annettiin muovipullojen kerääminen taimien suojelua varten sekä työvälineiden lainaaminen.

Sor María Romero on Matagalpan suurin kaupunginosa, jonka asukkaista suurin osa on muuttanut maalta työn perässä. Kaupunginosa on vain noin kahdeksan vuoden ikäinen, eivätkä sen talot ole laillisia eli ne on rakennettu luvatta yksityiselle maa-alueelle. Laillistamisprosessi on nyt kuitenkin käynnissä. Aracely arvioi, että kaupunginosassa on noin 65 tämän hankkeen kohderyhmään kuuluvaa nuorta. Suurin ympäristöongelma on juoksevan veden puute, asukkaiden täytyy ostaa päivittäinen käyttövetensä myyntiautoista tai hakea läheisestä kaupunginosasta. Samasta syystä taimitarhan perustaminen tähän kaupunginosaan on vaikeaa. Asuntoihin tuleva sähkö oli kuitenkin saatu jo lailliseksi.

Kuva 19. Sor María Romeron ”brigadas ecológicas” -ryhmän nuoria. Promoottori Aracely Rivera seisoo takarivissä oikealla.

 Kaupunginosa vaikutti yllättävän siistiltä, ja nuoret kertoivat, että jätteitä kierrätetään käytännössä aika paljon. Orgaaninen jäte haudataan maahan ja siitä tehdään kompostimultaa, muovipullot myydään ja muovipussejakin käytetään maanviljelyksessä. Muu jäte pitää kuljettaa kaupunginosan laidalle, jonne roska-auto tulee noin kerran viikossa. Vierailimme myös paikallisessa koulussa, jossa tapasimme koulun rehtorin. Tämä koulu ei ole mukana hankesuunnitelmassa, mutta rehtori olisi kiinnostunut osallistumaan hankkeen toimintoihin. Päätettiin kutsua koulun 5. ja 6. luokan opettajat mukaan opettajien koulutukseen sekä istuttaa puita myös tämän koulun alueelle paikallisten nuorten avustuksella.

Iltapäivällä pidimme Carlan, Johannan ja Janettin kanssa vierailun arviointikokouksen. Kaikki olivat tyytyväisiä vierailuun ja pitivät sitä hyödyllisenä. Asettamamme tavoitteet matkalle täyttyivät täydellisesti.

22.6.

Paluu Managuaan. Iltapäivällä vierailimme yhdessä Johannan kanssa Centro Humboldt -kansalaisjärjestössä, jossa apulaiskoordinaattori Libby Canales kertoi meille järjestön toiminnasta ja yhteistyöstä KEPAn ja MCN:n kanssa. Tässä hankkeessa Centro Humboldt on osallistunut opetusmateriaali teemojen määrittelyyn. Libby lupasi myös tarkistaa koulutusmateriaalin viimeisimmän version. Hän ehdotti myös, että MCN voisi esitellä hanketta kansalliselle ilmastonmuutosverkostolle, jossa Centro Humboldt on mukana. 21-vuotiaalla järjestöllä on nyt 130 työntekijää. Järjestön erityisosaamista ovat erityisesti ilmastonmuutokseen, kierrätykseen ja veteen liittyvä tekninen tieto ja politiikan seuranta.

Tapasimme iltapäivällä myös KEPAn uuden maajohtajan, Lotta Valtosen. Kerroimme seuran historiasta ja nykyisestä toiminnasta sekä yhteistyöstämme MCN:N kanssa. Keskustelimme myös KEPAn ja paikallisen hankeneuvojan merkityksestä seuran toiminnalle. Illallistimme KEPAn Nicaraguan toimiston uuden kehityspolitiikasta vastaavan työntekijän, Kirsi Chavdan kanssa.

23.6.

Paluu Suomeen.

Kuva 20. Oppilaita Juan XXIII -koulussa.

Johtopäätökset

Matkan tärkein anti oli tutustua hankkeen toimintaympäristöön ja olosuhteisiin, jotka vaikuttavat hankkeen toteuttamiseen. Lisäksi hankematka osoitti, että hankkeen keskeinen tavoite, opetusmateriaalin ja ympäristökurssin toteuttaminen, on relevantti. Opetusmateriaaleille on kouluissa selkeä tarve. Havaitsemamme opettajien innostuksen ja motivaation perusteella materiaali voi palvella useitakin luokka-asteita, eli hankkeen vaikutus voi olla arvioitua laajempi. Hankkeen toteutuksen kannalta keskeinen huomio oli, että opettajat ovat motivoituneita saamaan koulutusta ympäristöasioista ja välittämään koulutusten sisällön oppilailleen. Toisaalta koulujen rehtoreiden motivointi ja sitouttaminen hankkeeseen on haaste, koska rehtoreilla on paljon muitakin sitoumuksia, jotka ovat ensisijaisia hankkeen kokouksiin nähden. Lisäksi yhden haasteen muodostaa opettajien ja rehtoreiden vaihtuvuus, joka täytyy huomioida toiminnoissa ja yhteydenpidossa kouluihin. Opettajien vuosittaiseen lisäkouluttamiseen onkin varattu rahaa tuleville vuosille.

Hankkeessa toteutettavat käytännön aktiviteetit kuten taimitarhat, metsitys, kilpailut ja juhlat näyttäisivät olevan tärkeitä hankkeessa osana koulujen ympäristökasvatusta. Käytännönläheiset toimet ja oppilaiden osallistuminen tekemällä motivoi ja valmistaa oppilaita myös vastaanottamaan teoreettisempaa opetusta. Koska hankkeen ensimmäiset toiminnot kouluissa olivat konkreettisia ja osallistavia (taimitarhojen pystytys kahdessa ja piirustuskilpailu kaikissa kouluissa), ympäristökasvatushanke on otettu hyvin vastaan niin opettajien kuin oppilaiden taholta.

Kuva 21. Oppilaat Carlos Fonseca -koulun taimitarhan luona.

Selkein puute hankkeessa tällä hetkellä on opetusmateriaalin valmistamiseen liittyvä pedagoginen osaaminen. Vaikka opetusmateriaalin tuottamiseen ja kokoamiseen on osallistunut opetusministeriön paikallisosaston edustaja, niin silti materiaali vaikuttaisi olevan hyvin teoreettista, eikä siihen ole sisällytetty juurikaan käytännönläheisiä harjoituksia, joita opettajat voisivat käyttää oppitunneilla. Oppilaille laadittavassa materiaalissa tämä puute pitää huomioida ja suomalaisten tuoda oma asiantuntemuksensa käytännönläheisten harjoitusten liittämiseksi osaksi materiaalia.

Kuva 22. Kati Napoleon Baldelomar -koulun oppilaiden kanssa.

 

Kategoriat: matkakertomus

Kommentointi on suljettu.