Leon

Saavuimme pimeässä ja sateessa Leoniin, joka on vanha siirtomaatyylinen kaupunki. Hotelli La America löytyi pienen etsiskelyn jälkeen. Hotelli oli tyrmäävä, rappeutunutta 1800-luvun loistoa, likaista ja nuhjuista, mutta hyvin tunnelmallista. Koko illan oli mieletön kaatosade ja salamoita, joita ihailimme hotellin ala-aulassa, josta oli suora yhteys ulos sisäpihalle. Sateesta huolimatta ilma oli selvästi kuumempi kuin Matagalpassa.

Torstaiaamuna 15.6. söimme La Americassa hyvän aamiaisen ja sen jälkeen suuntasimme parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsevaan El Velero –nimiseen rantapaikkaan Tyynen valtameren rannalle. Päivikki oli etukäteen selvittänyt, että kyseinen ranta on suhteellisen turvallinen merivirtausten puolesta ja että se on auki läpi vuoden. Tosiasia oli kuitenkin toinen, rannalla kaikki paikat olivat kiinni, muutama vartija liikkui aseen kanssa ja kauniita hevosia makoili puiden varjossa. Jäimme rannalle ja nautimme siellä uimisesta ja auringosta pari kolme tuntia. Ostettiin juomista ja suolakeksejä syömiseksi muutaman kilometrin päässä olleesta kaupasta, josta ystävällisesti lainasivat meille kylmälaukunkin. Vesi oli todella lämmintä, voisi melkein sanoa että kuumaa. Välillä satoi, ja sadevesikin oli lämmintä.

Kuva 25. El Veleron ranta.

Kuva 26. Meidän ja muutaman aseistetun vartijan lisäksi El Veleron rannalla oli kauniita hevosia.

Perjantain 16.6. tapahtumia Seija kuvaa seuraavasti: ”Varhainen herääminen, mutta uni riitti kellonsoittoon asti. Ensin tutustuttiin Leonin suureen valkoiseen katedraaliin. Se on tulossa pian tarkastukseen, että kelpaisiko se Unescon maailmanperintölistalle. Jos se pääsee niin mahdollisuus sen restaurointiin olisi hyvä Unescon tuella. Kirkko rakennettiin vuosina 1470–1580. Kävimme koko porukka katolla kirkkosalin lisäksi. Katolla oli paahtava kuumuus, koska lämpötila oli huikea ja katolla ei ollut suojaa, varjoa, mistään. Emma, Päivikki ja me kävimme kirkon kellareissa eli holveissa, joita oli kahdeksan. Ruben Dario on haudattu tähän kirkkoon. Luulimme, että sinne kellariholviin, mutta yllätys yllätys hänet onkin haudattu kirkkosaliin. Kyllä se opastus on aina hyvä, koska tietämättään saattaa kävellä merkityksellisistä asioista ohi. Lisäksi kirkossa olevat symbolit yms. avautuvat aivan eritavalla. Helle oli ihan uskomaton, hikoilimme enemmän kuin saunassa.”

Kuva 27. Leonin katedraali.

Leon osoittautui tosi kuumaksi paikaksi. Kuumuudesta huolimatta kävimme taidemuseossa koko joukolla ja muutamat urheimmat tutustuivat vielä Ruben Darion kotimuseoon ja Leonin kulttuurikeskukseen. Loppupäivästä Maija kirjoittaa seuraavasti: ”Oli ihanaa päästä viileään autoon istumaan. Lähdimme kohti Managuaa. Matkalla poikkesimme tutustumaan vanhan Leonin raunioihin, jotka sijaitsivat lähellä Managua-järven rantaa. Se oli ensimmäinen espanjalaisten valloittajien asuttama kaupunki Nicaraguassa, perustettu 1600-luvulla. Taas sade yllätti meidät, onneksi olimme ehtineet nähdä suurimman osan alueesta. Managuassa majoituimme tuttuun hotelliin Los Felipeen. Illalla lähdimme koko porukka syömään Los Mejia Godoyn paikkaan, jossa iloksemme esiintyi kuuluisa laulaja Carlos Mejia Godoy ryhmineen. Mukana oli myös Petri Jaakola Suomen Nicaraguan suurlähetystöstä. Ruoka oli ihanaa, ruuan jälkeen tilasin paikalliseen tapaan pöytään pullon rommia. Joimme sitä porukalla ja kuuntelimme hienoa musiikkiesitystä. Osa porukasta lähti ensimmäisen setin jälkeen pois, Emma, Seija, Heikki, Erja ja minä jäimme kuuntelemaan loppuun asti. Taksilla hotellille puolenyön jälkeen. Hieno ilta.”

Lauantai 17. kesäkuuta: Tutustuminen Boacossa luomukahvitilaan

Aamulla varhain Raija ja Kyllikki lähtivät takaisin Suomeen. Me pakkasimme taas tavaramme ja lähdimme bussilla kohti Boacoa tutustuaksemme luomukahvitilaan. Boacosta tuodaan Suomeen Reilun kaupan luomukahvia. Ensin menimme koulutuskeskukseen, jossa tapasimme yhdyshenkilömme, joka oli Eijan tuttu lähes kahdenkymmenen vuoden takaa kahviprikaatista. Pienen välipalan jälkeen jatkoimme autollamme erittäin huonoa tietä myöten Don Pedron luomukahvitilalle. Matkalla näimme sähköjohtoa pitkin liikkuvan laiskiaisen. Isäntä lähti suloisen tyttärensä kanssa näyttämään meille viljelyksiä. Vaikka kahvinpoiminta-aika alkaakin vasta marras-joulukuussa, näimme muutamia kypsiä kahvipapuja. Vuosi oli ollut niin lämmin, että sato oli aikaisessa. Don Pedro kertoi meille kahvin tuottamisesta ja viljelyksestä, keskustelimme myös kahvin maailmanmarkkinahinnoista yms. Tapasimme lyhyesti myös Don Pedron vaimon. Koulutuskeskukseen palattuamme meitä odotti jo lounas. Lounaan jälkeen lapset uivat pihalla olevassa uima-altaassa, lisäksi Tatu, Milka ja Seija ratsastivat.

Taas bussiin istumaan ja matkaan kohti Granadaa. Granadaan saavuttuamme oli pieni pettymys, kun kaikki eivät mahtuneet hostelliin, josta meille oli varattu huoneet. Maija ja Emma menivät muutaman talon päässä olevaan retkeilymajaan. Se osoittautui paremmaksi paikaksi kuin hostellimme, koska vettä tuli riittävästi ja huoneessa oli monta tuuletinta. Kävimme yhdessä syömässä pientä iltapalaa ja ostamassa käsin käärittyjä sikareita tuliaiseksi. Kaupunki oli kaunis, siirtomaatyyliin rakennettu. Selvästi enemmän turisteja kuin missään muualla. Kaikki olivat aika väsyneitä. Yöstä tuli matkan hikisin yö.