Lounaan jälkeen lähdimme koko porukka MC:n Janettin kanssa camionetalla tutustumaan maaseutuun. Tie oli hyvin kuoppainen, auton lavalla tosi ahdasta ja ilma kuuma, mutta matkanteko oli silti mukavaa. Matkustettuamme tunnin tulimme määränpäähämme Guadalupe Abajon kylään. Paikalla olleet hankkeen vetäjät ja kyläläiset kertoivat meille ruokaturvahankkeesta ja sen toteuttamisesta tässä kylässä. Sen jälkeen lähdimme kiertämään kylää ja tutustuimme ehkä kymmenkuntaan taloon. Kunkin talon väki kertoi miten olivat hyötyneet hankkeesta. Näimme kotieläimiä, sikoja ja kanoja, sekä vihannesten ja muiden hyötykasvien viljelyksiä. Mukanamme kulki lapsia sekä projektin vetäjät. Ihmiset olivat hyvin ystävällisiä ja kertoivat mielellään elämästään. Projektin ohjausryhmäläiset olivat selvästi hyvin motivoituneita ja innokkaita toiminnan kehittäjiä, innostus on heidän myötään levinnyt muihinkin. Osa ruokaturvahankkeessa mukana olevista viljeli omaa maataan, ja osa oli vuokraviljelijöitä. Annoimme joka taloon jotain pientä tuliaista. Parin tunnin kiertelyn jälkeen palattiin autolle ja lähdettiin takaisin kohti Matagalpaa.

Kuva 17. Guadalupe Abajon kylän hankkeen vetäjä.

Kuva 18. Tällä nuorella isännällä, kuten joillakin muillakin kyläläisillä, oli jonkun toisen projektin antamalla lainalla hankittu talo. Pystyäkseen maksamaan lainan joutuu isäntä tekemään pitkää päivää ns. zona francassa maanviljelyn lisäksi. Zona francoissa kiinalaisyritykset tuottavat halpoja vaatteita, työpäivät ovat pitkät, palkat pienet ja työolot kehnot. Kuvassa vasemmalla Movimiento Comunalin Janett Castillo.

Vierailut kummikouluilla

Tiistaina 13.6. heti aamiaisen jälkeen lähdettiin Miguel Larreynagan koululle viemään Karjasillan lukion ja yläasteen taksvärkkirahoja ja tuliaisia. Kaikki koulun oppilaat järjestäytyivät kuumalle koulun pihalle epämääräisiin riveihin. Meteli oli sanoinkuvaamaton. Meille oli laitettu tuolit pihan toiselle reunustalle talon edessä olevalle korokkeelle varjoon. Rehtori piti puheen, neljä suloista tyttöä esitti kansantanssia, nuori poika lausui Ruben Darion runon. Lapset lauloivat. Annoimme koululle lahjat ja saimme lahjoja takaisin Ouluun vietäväksi. Lähtiessä kurkistimme myös koulun kirjastoon, se oli varsin vaatimaton.

Kuva 19. Miguel Larreynagan koulussa saimme nauttia kansantanssiesityksestä. Koulussa käydään aamu- ja iltavuorossa. Koska vierailumme ajoittui aamuun, koulussa olivat pienemmät oppilaat ja iltapäivävuorossa käyvät sitten ylempien luokkien oppilaat.

Ajoimme bussilla kaupungin toiselle laidalle kouluun nimeltä Escuela de Ruben Dario, joka on Myllytullin koulun kummikoulu. Lapset seisoivat koulunkentällä, ja olivat selvästi hiljempaa kuin edellisessä koulussa. Rehtori puhui, me puhuimme, annoimme lahoja. Lapset tanssivat, kuulimme lauluesityksiä ja näimme oppilaiden tanssiesityksiä. Mekin lauloimme ja lopulta tanssimme pienten poikien kanssa. Tanssimme sai suuren suosion. Lopuksi söimme koulun kirjastotilassa pienen hedelmävälipalan.

Kuva 20. Myös Escuela de Ruben Dariossa meille tanssittiin. Tanssi oli vauhdikas ”cowboytanssi”.

Kuva 21. Maija, Titta ja Seija luovuttavat Myllytullin koulun ja opetuslautakunnan terveisiä. Vastaanottamassa niitä ovat rehtori, oppilaskunnan puheenjohtaja ja apulaisrehtori.

Tutustuminen ruokaturvahankkeeseen Ocalcan ja Apatiten kylissä

Puolilta päivin lähdimme Erja, Raija, Kyllikki, Päivikki, Janett Castello, Emma ja Maija maaseutukierrokselle. Samassa autossa tulivat myös Matleena ja Titta, jotka menivät tekemään tarkempaa arviointia hankkeen toiminnasta kylään, jossa me olimme vierailleet edellisenä päivänä. Taas höykyteltiin camionetalla pitkin kylätietä. Nyt tärinä oli vielä entistä kovempaa, koska lasti oli kevyempi. Muut matkalaiset menivät tutustumaan Matagalpan kaupunkiin.

Päivän ensimmäisessä kylässä Apatitessa kaikki hankkeessa mukana olevat perheet olivat kokoontuneet tapaamaan meitä. Istuimme erään ohjausryhmäläisen talon terassilla, paikalla oli paljon lapsiakin, yhteensä meitä oli ehkä viisikymmentä henkeä. Kaikki esittelivät itsensä, kyläläiset kertoivat, mitä he olivat hankkeessa tehneet ja miten olivat onnistuneet. Käytiin vilkasta ja hauskaa keskustelua perheiden työnjaosta, naisten ja miesten tasa-arvosta, syntyvyydensäännöstelystä ja muista yhteiskunnallisista asioista. Naurettiin paljon. Jaettiin lahjat, joita oli liian vähän. Kävimme kävelyllä katsomassa joitain viljelyksiä ja taloja. Takaisin tullessa meille oli katettu runsas ja herkullinen lounas talon sisäpuolelle. Aterian olivat kyläläiset valmistaneet yhteisvoimin ja sen raaka-aineet olivat kyläläisten viljelemiä. Söimme mm. kanaa (pitkäjalkaisia ja laihoja), gallo pintoa, punajuurta, chaiaa, banaania eri muodoissa, porkkanaa, yuccaa ja perunaa, joka on Nicaraguassa melko kallista ja harvinaista. Syönnin jälkeen kiitettiin ja lähdettiin jatkamaan matkaa.

Kuva 22. Apatiten väki oli tullut tapaamaan meitä isolla joukolla.

Kuva 23. Ocalcan kyläläisiä

Ocalacassa meitä oli vastaanottamassa suuri joukko kyläläisiä. Istuimme erään talon pihamaalla, paikalla oli taas kymmeniä ihmisiä, naisia enemmän kuin miehiä, paljon lapsia. Kyläläiset kertoivat elämästään, saimme tehdä heille kysymyksiä. Välillä saimme herkullista mangoa syötäväksi. Kaksi naista esitti oman laulunsa ja sen jälkeen Emma ja Maija lauloivat. Silmään pistävää oli että eräällä yli viisikymppisellä naisella oli silmälasit ja sitten kävikin ilmi että hän oli suorittanut peruskoulun yhdessä miehensä kanssa ja nyt hän opiskeli lukiota. Lukioasteen opetusta oli kylässä saatavissa viikonloppuisin.

Kuva 24. Osa seurueestamme vietti päivän tutustuen Matagalpaan. Kuvassa Heikki parturissa.

Viimeistä iltaa Matagalpassa vietimme yhdessä MC:n henkilökunnan kanssa. Menimme syömään hienoon ja kalliiseen ravintolaan Las Praderasiin.

Keskiviikko 14.6. eli viimeinen päivä Matagalpassa

Aamulla tapasimme vielä lyhyesti MC:n edustajat, joille saimme esittää kommentteja matkaohjelmasta ja projektien toteutuksesta. Kävimme myös keskustelua siitä, millaisia uusia hankkeita kannattaisi aloittaa.

Aamutapaamisen jälkeen lähdimme katsomaan Matagalpaa. Kävimme ostoksilla ja Matagalpan kaupunginkirjastossa. Osa porukasta kävi vielä tutustumassa kirjastoon, jonka nimi oli Biblioteca Banco Central de Nicaragua. Ostimme jonkun verran Matagalpan lähellä olevassa El Chilen kylässä tehtyjä käsitöitä myytäväksi seuran tapahtumissa.

Matagalpasta jäi sellainen olo että olisi pitänyt olla ainakin pari päivää pitempään että olisi ehtinyt tutustua ihan vain kävellen kaupunkiin ja katsella sen elämää.

Iltapäivällä läksimme kovan sateen saattelemana ajamaan kohti Leonia. Ja maisemat muuttuivatkin vuoristoisista laajoiksi tasangoiksi, kun Leonia lähestyttiin.