Sunnuntaista 11.6. Seija Paasi kirjoittaa seuraavasti: ”Heräsin noin 04.15 kukon kiekumiseen, koirien haukuntaan ja autojen ääniin. Aamiaisen jälkeen menimme Las Hormiguitasiin, josta jatkoimme muutamien lasten koteihin. Kotikäynnit olivat todella valaisevia; köyhyys ja ahtaus oli uskomatonta, mutta todellista. Ihmisten luja usko Jumalaan auttaa jaksamaan. Kävimme ensin talossa, jossa isoäiti on perheenpää. Kummilapsi, tyttö, ei ollut paikalla ja isoäiti kertoi tytön häpeävän kotiaan. Talossa oli yksi huone ja sivussa keittiö maalattialla. Talossa asuu 10 henkeä. Mummo oli huipputyyppi.”

Kuva 11. Kuvassa oikealta suurperheestä huolehtiva isoäiti, Hormiguitasin johtaja ja Matleena Virkkunen. (Kuva: Salla)

Maija kertoo kummilapsensa luona vierailusta seuraavasti: ”Menimme tapaamaan meidän kummilastamme Mariaa ja hänen perhettään. Kotona olivat Maria, hänen äitinsä, ja kolme sisarustaan, isoäiti, äidin sisko ja tämän lapsia, joista yhdellä 14-vuotiaalla tytöllä oli myös oma vauva. Marian perhe ei asunut talossa, jonka varsinaisesti omisti isoäiti. Marian äiti lapsineen asui talon sivuun kyhätyssä ikkunattomassa suojassa, jossa oli maalattia eikä ovea lainkaan. Marian perhe oli menettänyt oman kotinsa, kun isä oli myynyt salaa talon, ottanut rahat ja jättänyt perheensä. Tämän jälkeen Marian äiti oli sairastunut vakavasti, mutta nyt elämä tuntui taas jotenkin järjestyneen.”

Kuva 12. Maria (edessä vasemmalla) ja hänen perheensä.

Kuva 13. Vierailimme Kansan Tahdon kummiopiskelijan Noemin kotona. Kuvassa vasemmalta Noemin siskon tyttö, Päivikki, Noemi, Raija, Hormiguitasin psykologi, Kyllikki ja Erja.

Kuva 14. Tästä kymmenlapsisesta perheestä kaksi lasta on päässyt kummilapsiksi.

Kaiken kaikkiaan pistäydyimme viiden kummilapsen kodissa, jotka kaikki sijaitsivat Guanucan kaupunginosassa. Kävimme samalla reissulla Guanucan torilla tapaamassa siellä työskenteleviä kummilapsia. Lapset myyvät torilla jotain tai auttavat torikauppiaita.

Kuva 15. Kummilapsista monet työskentelevät kaduilla myymällä juomia kuten tämä tyttö.

Iltapäivällä kävimme Selva Negrassa. Se on noin 10 km Matagalpasta pohjoiseen sijaitseva vanha saksalaisten perustama kahvitila. Nykyisin paikassa toimii kahvin tuotannon lisäksi ravintola, siellä voi majoittua mökkiin, patikoida lähimetsässä ja muitakin aktiviteetteja on tarjolla. Söimme ravintolassa melko tyyriisti seisovasta pöydästä, kävimme vähän kävelemässä ja katselemassa luontoa. Paikka oli kaunis. Tunnelmat olivat kuin toisesta maailmasta verrattuna aamupäivällä näkemäämme.

Palattuamme Matagalpaan kävimme vielä tutustumassa mustaan keramiikkaan. Mustan keramiikan valmistus on Matagalpan alueen erikoisuus.

Movimiento Comunal

Maanantaina 12.6. meillä oli heti aamusta tapaaminen seuramme yhteistyökumppanin Movimiento Comunalin väen kanssa heidän toimistollaan. Meille esiteltiin järjestön toimintaa ja kerrottiin seuramme Ruokaturvahankkeen etenemisestä. Kävi selväksi että MC:n tärkeimpänä tehtävänä pidetään ihmisten aktivointia ja organisointia toimimaan itse omien etujensa puolesta. Ja suunnitteilla olikin perustaa ns. yhteiskunnallisen toiminnan koulu. Tällä hetkellä tärkeitä teemoja oli toiminta veden yksityistämistä ja vapaakauppa-alueiden valtaa vastaan.