Lauantaina 10.6. lähdettiin pienoisbussilla kohti Matagalpaa. Maijan matkakertomuksessa lauantai sujui seuraavasti:

”Matka Matagalpaan taittui mukavasti, syötiin eväitä, laulettiin, kuunneltiin Päivikin tietoiskuja. Välillä vessa- ja jaloittelutauko Sebacon sipulikaupungissa. Siellä kadut olivat täynnä väkeä, kaupunki on vilkas kauppakeskus. Satoi, oli varsin kuraista. Matkalla maaseutu oli paikoin hyvin kurjan näköistä, surkeita asumuksia teiden varsilla. Tie oli aika huonossa kunnossa, paljon isoja kuoppia, joita paikalliset asukkaat pienen palkkion toivossa täyttivät jatkuvasti hiekalla. Toivotonta työtä, koska seuraava sadekuuro taas huuhtoo hiekan pois. Matkalla kuuntelimme Päivikin mielenkiintoisia tietoiskuja Nicaraguan luonnosta, taloudellisista ja poliittisista oloista, historiasta ja kulttuurista. Perillä majoituttiin CECAP:iin, joka on Movimiento Comunalin ylläpitämä koulutuskeskus pari kilometriä Matagalpan keskustasta. Siellä saatiin myös hyvä ja tukeva lounas.

Iltapäivällä lähdettiin kävellen lastenkeskukseen Las Hormiguitakseen. Sinne oli järjestetty meidän kunniaksemme juhla, johon oli kokoontunut eri-ikäisiä lapsia ja heidän vanhempiaan, yhteensä seitsemisenkymmentä henkeä. Lapset olivat itse suunnitelleet ohjelman, oli ihania tansseja, kilpailuja ja seuraleikkejä, joihin mekin saimme osallistua. Suomalaisten laulukuoro sai suuren suosion ja vielä enemmän ihastuttiin Heikin sirkustempuista. Vanhempaintoimikunta esitteli itsensä, samoin esiteltiin kaikki kummilapsitoiminnassa olevat lapset. Kummit ja lapset saivat tavata toisensa. Välipalan jälkeen jaettiin tuliaisia, ensin henkilökunnalle, sitten kummilapsille, lastenkeskukselle yhteisesti ja lopulta jotain pientä kaikille juhlassa olleille. Tunnelma oli katossa, kaikki olimme liikuttuneita.

Kuva 7. Las Hormiguitasin sisäänkäynti.

Kuva 8. Heikki opetti Hormiguitasin lapsille sirkustemppuja.

Kuva 9. Hormiguitasin juhlan jälkeen matkalaiset poseerasivat kummilastensa kanssa. Tässä Salla, Mikko ja Milka kummipoikansa Luisin ja hänen äitinsä Teresan kanssa.

Kuva 10. Hormiguitasissa meille oli valmisteltu hieno juhla, jossa oli useita tanssiesityksiä.

Juhlan jälkeen lähdettiin kolmella taksilla kaupunkiin. Eksyimme kaikki toisistamme, lopulta tapasimme taas eräässä ravintolassa toisemme. Paikalle tuli soittajia, jotka esittivät meille laulun Nicaragua, Nicaraguita. Lähdimme kävelemän kohti CECAP:ia. Emman kanssa meillä oli eri käsitys reitistä ja saimme paljon hyviä neuvoja ohikulkijoilta. Kaikki tosin ihmettelivät, miksi emme aja taksilla. Kun pimeni, päädyimme lopulta ottamaan taksin. Kämpillä pestiin vähän pyykkiä, kirjoiteltiin, juteltiin matkatovereiden kanssa ja nukkumaan oltiin valmiita klo 21.”